Omistaja tottelee nimeä Reetta Sankala, ikää on kertynyt pyöreät 30-vuotta.
Syntymäkaupunkiin Ouluun muutin takaisin nelisen vuotta sitten "eteläsuomen kierroksen" jälkeen. Työpäivät menee "pankkitätinä" yrityspuolella.
Koirat on kuulunut elämääni sellaisen n. 15 vuoden ajan, 4 vuoden "koiraton kausi" Helsingissä asuessa opetti sen, että eipä niitä ilmankaan voi elää.
Kun vanha cavalieri Jakesan kuoli 14 vuoden iässä, niin alkuun oli mielessä seuraava cavalierin otto, mutta eipä hennonnut kun kaikki muistutti vanhaa herraa. No, erään työreissun yhteydessä hairahdin katsomaan chihupoikaa Topia ja pitihän se käydä seuraavana viikonloppuna Vantaalta hakemassa Ouluun asumaan. Topi kun on selvästi koirakaveria kaipaava tapaus, niin aloin katselemaan kaveria... niin tulivat toitsut elämääni.
Pitkäkarvaisella venäjänkääpiökoira Miliisin Titolla eli Turolla oli kunnia olla ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) omistamani toitsu. Turoa voi helposti kuvata yhdellä sanalla eli sisukas ilopilleri. Pienestä koostaan huolimatta Turolla riittää enemmän kuin tarpeeksi omaa tahtoa ja onkin vilkas terrierimäinen otus, mukana aina menossa, jos ei muuten niin työnjohtajana seuraamassa tilannetta.
Lenkkeilyä ja aktiviteettejä Turo vaatii joskus emännän mielestä ihan liikaakin pienestä koostaan huolimatta.
Ei sillä, että chihuahua siinä huonommaksi jäisi eli eipä sekään miksikään sylikoiraksi jäänyt.
Kesällä parasta hupia Turolla on ollut kuoppien kaivelu, johon äitini talon takapiha on ollut mitä otollisin paikka. Kiinaan asti ulottuva tunneli on siis tekeillä... valmistunee ensi kesänä jos Turosta on kiinni!
Sisäkoiraa ei siis ainakaan Turosta saa, ainoastaan kylmät kelit on hidastanut lenkkeilyintoa; tassut kun meinaa paleltua jo pikku pakkasilla. Sadetta/lätäköt sen sijaan ainakin Turon menoa eivät liikaa haittaa, tämä lienee yksilöstä kiinni.
Toitsuismi on saanut kyllä erittäin vakavan otteen eli päivääkään en vaihtaisi pois!
Sitten ihan näin omina kommentteina rodusta, väärässä voin olla, mutta pistän nyt kuitenkin:
Pienen kokonsa/hentoutensa vuoksi rotu on kohtuullisen herkkä loukkaamaan itsensä. Pentuna seurasin sydän kylmänä Turo The Turtlesin loikkia ja vieläkin väsyyneenä saattaa herra loikata päin sohvaa, kaatua naamalleen yms... joten rotu ei välttämättä mielestäni sovellu perheisiin, joissa on kovin riehakas iso koira kaverina tai kovin pieniä lapsia.
Toitsut kuten kaikki muutkin koirarodut vaativat selkeästi peruskoulutusta, etenkin haukkuherkkyys voi varmasti aiheuttaa kouluttamattomana omistajalle ongelmia.
Toisena koirana oleva chihu ei ole haukkuherkimmästä päästä, joten Turo kyllä on yrittänyt sitkeästi ottaa talouden ovivahdin aseman itselleen... Eli kärsivällisyyttä koulutukseen tältä osalta on vaadittu, mutta ehkä joskus tässäkin asiassa ollaan voitolla.
Sylikoiraa ja ei-koulutettavaa (tuntematon rotukäsite?) koiraa haluavalle en venäjänkääpiökoiraa rotuna suosittelisi.
Tässäpä pojat komeudessaan:
Turo-toitsu... 
... ja Topi-chihu
Kirjoittaja: Reetta (26.10.2006)
